Terveysstatistiikka + geenitestit
Täältä löydät tilastoja ja esim. sellaisia terveystuloksia, jotka eivät löydy Jalostustietokannasta.
STATISTIIKKA 2007-2023 excel
Sairaus-ja kuolinsyytilastojen lisäksi
- geenitestit
- Alban 24h Holter- tutkimukset
Sairaus-ja kuolinsyytilastojen lisäksi
- geenitestit
- Alban 24h Holter- tutkimukset
mydogdna - DCM geenitestit
MyDogDNA - testin voit ostaa täältä: https://mydogdna.com/products/mydogdna
Tällä saat otettua koirastasi mm. DCM 1-4 testit, von Willebrandtin ja selvitettyä diluutiotekijät (Diluutio eli laimennus on turkin värimuunnos, joka aiheuttaa rodussa sinisen ja isabellan värin). Ja paljon muutakin.
Lyhyesti DCM- geenitesteistä
DCM 1- ja 2- testauksesta ei ole hyötyä eurooppalaisille dobermannille.
DCM 3 liittyy pienempään kokonaisriskiin, mutta noudattaa dominoivaa periytymismallia ja riskimuunnoksen yhteen tai kahteen kopioon liittyy lisääntynyt riski. Tämä tarkoittaa, että paras testitulos on 0 mutaatiota, kun taas huonoin on 2 mutaatiota. Kuitenkin koirat, joilla on vain yksi mutaatio, ovat edelleen vaarassa, koska se on dominoiva geeni eikä tarvitse kahta mutaatiota aiheuttaakseen taudin.
DCM 4 liittyy suurempi riski DCM:n kehittymiselle, mutta se noudattaa resessiivistä periytymismallia, jossa lisääntynyt riski liittyy vain koiriin, joilla on kaksi kopiota riskivariantista DCM 3:n puuttuessa.
Riskien määritelmät:
Tutkimuskoirien DCM:n kehittymisasteen perusteella on kehitetty seuraavat riskiluokat tulkinnan helpottamiseksi. Huomionarvoista on, että koirat, joilla ei ole kopioita DCM 3- ja DCM 4-varianteista, omaavat edelleen DCM-riskin taudin monimutkaisen uonteen vuoksi, mutta riski on paljon pienempi kuin muissa luokissa.
- Pieni riski: 0–50 % todennäköisyys kehittää DCM:ää elämänsä aikana
- Keskitasoinen riski: 51–75 % todennäköisyys kehittää DCM:ää elämänsä aikana
- Suuri riski: 76–99 % todennäköisyys kehittää DCM:ää elämänsä aikana
- Suurin riski: 100 % todennäköisyys kehittää DCM:ää elämänsä aikana
Koska DCM 3- tai DCM 4 0- varianttien omaavien koirien määrä on hyin rajallinen, kasvattajien tulisi pyrkiä vähitellen vähentämään riskialttiiden koirien esiintymistiheyttä useiden sukupolvien aikana. Näin ollen riskialttiimpien koirien hyvät ominaisuudet ja genetiikka voidaan siirtää turvallisesti tuleviin pentueisiin ja vähentää asteittain DCM:n kehittymisen riskiä lähitulevaisuudessa. Tavoite kaikkien riskitekijöiden kantajien eliminoimiseksi populaatiosta on houkutteleva taudin vakavuuden valossa, mutta se uhkaa joidenkin liikakäyttöä, populaatioiden pullonkaulojen muodostumista ja rodun geneettisen monimuotoisuuden menetystä. Jokainen jalostuspäätös on siksi räätälöitävä ja mieluiten tehtävä koko rodun terveyden perusteella.
Koiraa ei pidä sulkea jalostuksen ulkopuolelle riskipaneelin perusteella, vaan rodun kannalta kokonaisvaltaisen arvioinnin perusteella. Kantajia, mukaan lukien suuren ja suurimman riskin koirat, tulisi yhdistää täydentävien koirien kanssa, jotta saadaan aikaan hidas, positiivinen edistyminen kohti kaikkia matalariskisiä pentueita menettämättä verilinjoja. DCM 4:llä on voimakkaampi vaikutus riskiin ja resessiivinen perintö. Siksi on suositeltavaa, että kasvattajat keskittyvät ensin DCM 4 -frekvenssin alentamiseen rodussa samalla kun tasapainotetaan muita DCM-riskitekijöitä.
(käännetty Diane Jessupin tekstistä)
DCM 1- ja 2- testauksesta ei ole hyötyä eurooppalaisille dobermannille.
DCM 3 liittyy pienempään kokonaisriskiin, mutta noudattaa dominoivaa periytymismallia ja riskimuunnoksen yhteen tai kahteen kopioon liittyy lisääntynyt riski. Tämä tarkoittaa, että paras testitulos on 0 mutaatiota, kun taas huonoin on 2 mutaatiota. Kuitenkin koirat, joilla on vain yksi mutaatio, ovat edelleen vaarassa, koska se on dominoiva geeni eikä tarvitse kahta mutaatiota aiheuttaakseen taudin.
DCM 4 liittyy suurempi riski DCM:n kehittymiselle, mutta se noudattaa resessiivistä periytymismallia, jossa lisääntynyt riski liittyy vain koiriin, joilla on kaksi kopiota riskivariantista DCM 3:n puuttuessa.
- Ehdottomasti paras testitulos on 0 mutaatiota DCM 4:lle ja samalla 0 mutaatiota DCM 3:lle .
- Seuraavaksi paras on 1 DCM 4 -mutaatio, jossa on 0 DCM 3 -mutaatiota.
- Suurin riski on 2 mutaatiota DCM 4:ssä sekä 1 tai 2 mutaatiota DCM 3:ssa.
Riskien määritelmät:
Tutkimuskoirien DCM:n kehittymisasteen perusteella on kehitetty seuraavat riskiluokat tulkinnan helpottamiseksi. Huomionarvoista on, että koirat, joilla ei ole kopioita DCM 3- ja DCM 4-varianteista, omaavat edelleen DCM-riskin taudin monimutkaisen uonteen vuoksi, mutta riski on paljon pienempi kuin muissa luokissa.
- Pieni riski: 0–50 % todennäköisyys kehittää DCM:ää elämänsä aikana
- Keskitasoinen riski: 51–75 % todennäköisyys kehittää DCM:ää elämänsä aikana
- Suuri riski: 76–99 % todennäköisyys kehittää DCM:ää elämänsä aikana
- Suurin riski: 100 % todennäköisyys kehittää DCM:ää elämänsä aikana
Koska DCM 3- tai DCM 4 0- varianttien omaavien koirien määrä on hyin rajallinen, kasvattajien tulisi pyrkiä vähitellen vähentämään riskialttiiden koirien esiintymistiheyttä useiden sukupolvien aikana. Näin ollen riskialttiimpien koirien hyvät ominaisuudet ja genetiikka voidaan siirtää turvallisesti tuleviin pentueisiin ja vähentää asteittain DCM:n kehittymisen riskiä lähitulevaisuudessa. Tavoite kaikkien riskitekijöiden kantajien eliminoimiseksi populaatiosta on houkutteleva taudin vakavuuden valossa, mutta se uhkaa joidenkin liikakäyttöä, populaatioiden pullonkaulojen muodostumista ja rodun geneettisen monimuotoisuuden menetystä. Jokainen jalostuspäätös on siksi räätälöitävä ja mieluiten tehtävä koko rodun terveyden perusteella.
Koiraa ei pidä sulkea jalostuksen ulkopuolelle riskipaneelin perusteella, vaan rodun kannalta kokonaisvaltaisen arvioinnin perusteella. Kantajia, mukaan lukien suuren ja suurimman riskin koirat, tulisi yhdistää täydentävien koirien kanssa, jotta saadaan aikaan hidas, positiivinen edistyminen kohti kaikkia matalariskisiä pentueita menettämättä verilinjoja. DCM 4:llä on voimakkaampi vaikutus riskiin ja resessiivinen perintö. Siksi on suositeltavaa, että kasvattajat keskittyvät ensin DCM 4 -frekvenssin alentamiseen rodussa samalla kun tasapainotetaan muita DCM-riskitekijöitä.
(käännetty Diane Jessupin tekstistä)
Omien koirien ja kasvattien tuloksia
^ Yleisesti ottaen koirilla, joilla on korkeampi heterotsygoottisuuden prosenttiosuus, on pienempi riski saada geneettisiä häiriöitä ja muita rotutaustaan liittyviä komplikaatioita.
LONGEVITY CERTIFIED https://dpca.org/longevity/
Lonkka- ja selkäkuvaustilastot
Suomen Kennelliiton jalostustietokannasta
BETTERBRED MONIMUOTOISUUSTESTI
IR-arvo kuvaa yksilön sisäsiittoisuutta ottamalla huomioon vanhemmilta perittyjen alleelien heterotsygotian jokaisessa testattavassa geenissä sekä niiden esiintyvyyden populaatiossa.
Mitä korkeampi IR-arvo on, sitä sisäsiittoisempi yksilö on.
Tilaus onnistuu täältä: https://vgl.ucdavis.edu/canine-genetic-diversity/doberman-pinscher
Mitä korkeampi IR-arvo on, sitä sisäsiittoisempi yksilö on.
Tilaus onnistuu täältä: https://vgl.ucdavis.edu/canine-genetic-diversity/doberman-pinscher
